Haluan kertoa aivan aluksi sinulle, että varhaiskasvatus- ja päiväkotikokemuksilla lapsuudessa voi olla meihin ja mielenterveyteemme hämmästyttävän suuri vaikutus. Olen kohdannut tämän tosiasian useita kertoja tehdessäni mielenterveystyötä aikuisten parissa ja se hämmästyttää minua edelleen. Päiväkotikaverin ilkeät sanat ja teot tai kokemus kasvattajan välinpitämättömyydestä jättävät jälkiä, joita kannetaan mukana vuosia. Arvottomuuden kokemus voi seurata aikuisuuteen saakka. Usein näillä ihmisillä on ollut vähän suojaavia tekijöitä elämässään esimerkiksi epävakaat kotiolot ja perheen heikot vuorovaikutustaidot. Mutta mikäli suojaavia tekijöitä lapsen elämässä on vähän, nousee turvan ja hyväksyen kohdatuksi tulemisen merkitys varhaiskasvatuksessa entistä merkittävämpään rooliin.
Mielenterveyden suojatekijät rakentavat hyvää mielenterveyttä, riskitekijät rikkovat sitä. Monet mielenterveyden suoja- ja riskitekijöistä rakentuvat yhteiskunnan, kulttuurin, elinympäristön ja perheen vuorovaikutuksen välityksellä. Joihinkin suoja- ja riskitekijöihin voi aikuinen itse vaikuttaa, mutta miten on lasten laita?
”Mielenterveysterveystyötä tehdessäni olen huomannut,
että yksi yhdistävä tekijä useilla potilaillani on ollut pystymättömyyden kokemus
ja negatiivinen sisäinen puhe.”
Kaapusten syntyyn on vahvasti vaikuttanut halu ennaltaehkäistä lasten ja nuorten mielenterveysongelmia ja tukea myönteisen minäkuvan kehitystä. Mielenterveysterveystyötä tehdessäni olen huomannut, että yksi yhdistävä tekijä useilla potilaillani on ollut pystymättömyyden kokemus ja negatiivinen sisäinen puhe. Minäkuvan käsitykset ja arvottomuuden kokemus juontavat juurensa usein lapsuuden kokemuksiin, jotka ovat syntyneet lapsuuden kaltoinkohtelusta. Tämä aihe on laaja ja siitä voisi kirjoittaa useita eri artikkeleita, mutta haluan tässä tekstissä keskittyä erityisesti siihen, miten myötätunto ja itsemyötätunto vaikuttavat meihin.
Näenkin, että yksi askel kohti toipumista tietyistä mielenterveyden haasteista sekä ennaltaehkäistä niitä on itsemyötätunnon lisääminen ja oman minäkuvan muuttaminen pystyvämpään ja positiivisempaan suuntaan sekä merkityksellisyyden kokemus. Haluamme Kaapusten materiaalien kautta tuoda lasten maailmaan näitä suojaavia tekijöitä tunnetaitojen kautta. Tekijöitä, jotka voivat parhaimmillaan kannatella pitkälle elämään. Suojatekijät ovat voimavara, joka luo hyvinvointia. Suojaavat tekijät ovat tietoa, taitoa ja huolenpitoa. Yksikin suojaava tekijä voi riittää. Vaikka lapsen elämä olisi risaista, voi turvallinen ryhmään kuulumisen kokemus tai yksikin turvallinen aikuinen
oikeaan aikaan lapsen elämässä kannatella hänet elämässä eteenpäin ilman hajoamista. Mikä olisikaan hedelmällisempi paikka tähän, kuin juuri varhaiskasvatus?
Myötätunto ja sen merkitys
Myötätunnossa korostuu yhteys toisiin. Se on mukana elämistä, kohtaamista ja tunteiden jakamista. Myötätunto on tekoja toisten hyväksi. Pelkkä toisen tilanteen ymmärtäminen ja siihen eläytyminen ei ole myötätuntoa. Myötätuntoon tarvitaan toimintaa. Myötätunto herää, kun huomatessamme toisen tunnetilan, eläydymme tunnetilaan ja teemme tekoja sen eteen. Myötätunto on vahvaa energiaa.
”Se voi näkyä esimerkiksi halauksena,
läsnäolona, rinnalla kulkemisena ja kuunteluna.”
Se voi näkyä esimerkiksi halauksena, läsnäolona, rinnalla kulkemisena ja kuunteluna. Myötätuntoisen käyttäytymisen myötä voimme vaikuttaa toisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Myötätuntoiset teot ja sanat rakentavat myös omaa hyvinvointiamme. Kokemus siitä, että pystyy olemaan avuksi, lisää omaa pystyvyyden kokemusta.
Myötätuntoinen käyttäytyminen kumpuaa empatiasta. Empatia on tunneyhteyttä toiseen ihmiseen. Myötätunto tuo elämään merkityksellisyyden kokemusta. Se sitoutuu ajatukseen siitä, että elämällä on merkitystä oman itseni ulkopuolella. Tällä merkityksellisyydellä on valtava vaikutus mielenterveyteen.
Itsemyötätunto
Itsemyötätunto tarkoittaa kirjaimellisesti myötätuntoa itseä kohtaan. Sitä voi kuvata monin tavoin, mutta yksinkertaisesti sanottuna se on ystävällisyyttä itseä kohtaan. Itsemyötätunto auttaa meitä antamaan itsellemme anteeksi ja suojaa lamauttavalta häpeältä. Se antaa meille suojaa myös poikkeustilanteissa. Itsemyötätunto helpottaa tutkitusti masennusta ja ahdistusta. Itsemyötätunto tuo lisäksi elämään lisää muun muassa hyvinvointia, innostusta ja onnellisuutta. Se vähentää stressiä ja lisää uskallusta kokeilla pelkäämättä epäonnistumista.
Myötätunnon ja itsemyötätunnon lisäämisellä ja harjoittelulla on siis kiistattomat vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Niinpä Kaapusten pedagogisissa materiaaleissa lähdemmekin siitä ajatuksesta, että jokainen oppii kohtaamaan itsensä, toisensa ja ympäristönsä myötätunnon kautta. Empaattisesti ja omia sekä toisten tunteita aistien. Ryhmän oppiessa toimimaan jäseniään kohtaan myötätuntoisesti, saa jokainen lapsi ryhmässä suojaavia tekijöitä, jotka kantavat lapsen kasvaessa. Kaapusten materiaalit tuovat tunnetaidot osaksi kokopäiväpedagogiikkaa ja lapsi pääsee opettelemaan myös myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan jo varhain.
Entäpä sinun oma itsemyötätuntosi?
Olisiko nyt kuitenkin aika kääntää katse hetkeksi sinuun? Sinä ihana aikuinen, myös sinun hyvinvointisi on tärkeää. Tiesitkö, että saadessamme myötätuntoa toisilta ihmisiltä on meidän helpompi suhtautua myös itseemme lempeästi ja myötätuntoisesti? Tämä toimii myös toisinpäin, itseensä myötätuntoisesti suhtautuessa, myös toisiin on helpompi suhtautua myötätuntoisesti.
Ensimmäinen askel itsemyötätunnon lisäämisessä on asian tiedostaminen. Kannustan sinua nyt pohtimaan, miten suhtaudut itseesi ja tutkimaan minkälaista sisäinen puheesi on. Onko sinulle tuttua, että lähdet helposti vaatimaan itseltäsi paljon eikä epäonnistumisiin ole varaa? Koetko tällaisia tunteita kasvattajana? Työssä täytyisi olla aina hyvä? Pelkäätkö aiheuttavasi pettymyksen? Peilikuva ei miellytä ja mieli sanoo, että etpä taaskaan ole onnistunut liikkumaan enemmän? Kuulostaako tutulta? Lähteekö mielesi luomaan kauhukuvia tapahtumista ja odotat pahimman tapahtuvan? Ahdistutko helposti?
Sisäisen puheen neljä eri tyyppiä
Tohtori Reid Wilson on jakanut ahdistuneisuuteen taipuvaisten henkilöiden sisäisen puheen neljään eri tyyppiin. Nämä ovat huolestuja, kriitikko, uhri ja täydellisyyden tavoittelija.
- Huolestujalla on taipumus pahentaa ahdistusta ajatuksillaan. Hän kuvittelee pahimman mahdollisen lopputuloksen tai onnettomuuden, yliarvioi ja jopa suurentelee uhkija.
- Kriitikko tuomitsee jatkuvasti käyttäytymistään, osoittelee virheitään ja puutteitaan sekä vertailee itseään muihin. Kriitikko ei huomaa tai hänen on hyvin vaikea huomata omia hyviä ominaisuuksiaan. Kriitikon sisäinenpuhe on usein lähtöisin lapsuudesta.
- Uhrin sisäinen puhe puolestaan taipuvainen pahentamaan masennusta. Hän tuntee avuttomuutta ja toivottomuutta. Uhrin minäkuvan muodostanut uskoo, että hän on viallinen, arvoton ja puutteellinen. Huonompi, kuin muut. Uhri valittaa nykytilaansa eikä usko, että mikään tulee koskaan muuttumaan. Hän kokee, että on liian myöhäistä edes yrittää.
- Täydellisyyden tavoittelija puolestaan edistää uupumustaan. Hän patistaa itseään jatkuvasti koviin suorituksiin. Hän ei siedä virheitä, eikä kuuntele kehonsa viestejä. Hänen arvonsa riippuu ulkoisista seikoista, kuten rahasta ja saavutuksista, asemasta tai toisten hyväksynnästä. Täydellisyyden tavoittelija (perfektionisti) ajattelee, että hänen täytyy ja pitää tehdä, mutta ei saavuta koskaan tyytyväisyyttä.
Mikäli tunnistat itsesi joistain näistä kuvauksista, suosittelen erityisesti sinua harjoittamaan itsemyötätuntoa. Itsemyötätunnon harjoitteleminen on kuitenkin hyväksi ihan meille kaikille.
Miten harjoitella itsemyötätuntoa aikuisena?
Itsemyötätuntoa voi kehittää monin tavoin, kuten keskittymällä omiin itsekriittisiin ajatuksiin ja niiden muokkaamiseen ystävällisempään muotoon, mielikuvaharjoitteluilla, käyttämällä kehoa mielen rauhoittamiseen, maadoittumalla ja hengittämällä, sekä muuttamalla tekemistä itseä kohtaan ystävällisempään suuntaan.
Palaan nyt hetkeksi potilastyöhön, jota olen tehnyt mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten parissa. Mielenterveystyöhön kuuluu toki paljon, paljon muutakin, kuin itsemyötätunnon ja merkityksellisyyden kokemuksen lisääminen, mutta koska ne ovat tämän tekstin aiheena, kerron nyt siitä, minkälaisin keinoin pyrimme tuomaan näitä tunteita lisää potilaiden elämään.
Yksi harjoite, joita lähdimme tekemään potilaideni kanssa, keskittyi itsemyötätunnon lisäämiseen ja uuden suhtautumistavan opetteluun omaa itseä kohtaan. Haluan vielä korostaa, että itsemyötätuntoa voi kehittää monin keinoin ja tässä tekstissä kerron nyt vain lyhyesti muutamasta harjoitteesta, jolla voi rauhoittaa omia villisti laukkaavia ajatuksia ja pyrkiä kehittämään omaa sisäistä puhettaan myötätuntoisempaan suuntaan. Käytin näitä harjoitteita potilaideni kanssa, mutta ne sopivat ihan meille kaikille. Kannustan sinua kokeilemaan, et menetä mitään, mutta saatat saada paljon.
Oman sisäisen puheen muuttaminen on pitkäjänteistä työtä. Seuraavan kerran, kun koet epäonnistumisen niin stoppaa hetkeksi siihen ja tarkastele millaiseen sävyyn puhut itsellesi. Onko sisäinen puheesi lempeää ja ystävällistä vai ankaraa tai jopa haukkuvaa? Puhuisitko niin rakkaalle ihmiselle? Mikäli huomaat sisäisen puheesi olevan itseäsi kohtaan ikävää, lähde tietoisesti muuttamaan sitä. Älä tuomitse, vaan pohdi lempeästi mistä ajatuksesi kumpuavat. Älä anna sisäiselle puheellesi liikaa valtaa. Mikäli ajatukset laukkaavat villisti voit rauhoittaa niitä hengityksen avulla. Keskity hengittämään sisään(15sek) ja ulos(15sek), pitkiä hengenvetoja. Hengittäminen on tehokas tapa rauhoittaa omaa sisintään.
Itsemyötätuntoa voi lisätä myös mindfulnessharjoitteilla. Käytin usein työssäni ankkuriharjoitusta vastaanottojen alussa, joiden avulla maadoitutaan hetkeen ja keskitytään tietoiseen läsnäoloon sekä katkaistaan laukkaavat ajatukset. Ankkuriharjoitus on yksinkertainen tapa lisätä elämään mindfulnessta. (Tästä linkistä ankkuriharjoitukseen: https://m.youtube.com/watch?v=i2iax5e05M0). Ankkuriharjoitus voi olla avuksi myös ahdistuksen hallinnassa. Maadoittuminen tietoiseen läsnäoloon helpottaa myös esimerkiksi sosiaalistentilanteiden pelkoa.
”Aloita päivä kuten kuvan nalle.
Rakastavilla sanoilla ja lempeällä asenteella itseäsi kohtaan.
Peilistä kurkistaa elämäsi tärkein tyyppi.”
Itsemyötätuntoa on hyvä harjoitella jo ennen haastavia tilanteita. Aloita päivä kuten kuvan nalle. Rakastavilla sanoilla ja lempeällä asenteella itseäsi kohtaan. Peilistä kurkistaa elämäsi tärkein tyyppi. Pidäthän hänestä huolen ja katsot lempeästi. Kyllä sinä ihana tyyppi sen ansaitset. Silitä poskea ja massua, halaa lujasti.
Elämässä on koko ajan kaikenlaista, niin kuin nallen pupuystävien pyörittämä hyrskynmyrsky. Kaikilla on kaikenlaista. Eikä ketään tule rakastaa niin paljon, että unohtaa itsensä. Muutos ottaa aikansa. Sinä tarvitset aikasi. Olet ihana, rakas ja merkityksellinen.
Myötätunto tuo meidät yhteen
Lisäämällä itsemyötätuntoa elämääsi, pystyt suhtautumaan myötätuntoisemmin myös muihin ja näin lisäämään hyvän kierrettä kaikkialla.
”Yhdessä suunnitelmallisesti lasten tunnetaitoja vahvistamalla voimme jokainen
omalta osaltamme vaikuttaa siihen, että lapset saavat kasvaa tasapainoisiksi,
omaa elämäänsä itse ohjaaviksi yksilöiksi, joille tunteet ovat osa arkea, niiden
ilmaisu rohkeaa ja rakentavaa. Ihmisiksi, joiden sisällä asuu turva ja rauha olla
juuri sellainen kuin on. Ihmisiksi, jotka katsovat myötätunnolla niin
sisimpäänsä kuin ympärilleen.”
Kaapusten ideologia on luoda maailmaa, jossa tunteet ovat kuin sää, turvallinen jokapäiväinen puheenaihe. Tämän lause on monimerkityksellinen. Yksi sen merkityksistä on muuttaa maailmaa siihen suuntaan, että jokainen voisi kohdata itsensä ja tunteensa avoimesti, ilmaista tunteitaan ilman pelkoa arvostelusta ja pyytäisi ja saisi apua sitä tarvitessaan. Haluamme Kaapusten kautta tuoda maailmaan lempeyttä, yhteisöllisyyttä ja hyväksyntää niin itseään, kuin muitakin kohtaan. Ymmärrystä siitä, ettei ole erilaisuutta vaan omanlaisuutta ja jokainen on yhtä arvokas. Antaa lapsille lapsuus, jossa he saavat jokainen kokea itsensä merkityksellisinä ihanina omina itsenään, tärkeinä ja pystyvinä yhteisön jäseninä, joilla on mahdollisuus vaikuttaa.
Siksi me Kaapusilla tuomme tunnetaidot osaksi kokopäiväpedagogiikkaa. Yhdessä suunnitelmallisesti lasten tunnetaitoja vahvistamalla voimme jokainen omalta osaltamme vaikuttaa siihen, että lapset saavat kasvaa tasapainoisiksi, omaa elämäänsä itse ohjaaviksi yksilöiksi, joille tunteet ovat osa arkea, niiden ilmaisu rohkeaa ja rakentavaa. Ihmisiksi, joiden sisällä asuu turva ja rauha olla ja antaa muidenkin olla juuri sellainen kuin on. Niin voimme yhdessä pyrkiä vaikuttamaan myös lasten ja nuorten mielenterveydenhäiriöiden huolestuttavaan suuntaan.
Läheteitä ja lisälukemista
Edmund J. Bourne. 2010. Vapaaksi ahdistuksesta. WSOYMieli.ryPessi, A.B., Martela, F. & Paakkanen, M. 2017. Myötätunnon mullistava voima. PS-Kustannus.Reid Wilson. 2016z Stopping the Noise in Your Head: The New Way to Overcome Anxiety and Worry, HCI BooksVuorinen. K. 2017. Myötätunto. Duodecim Terveyskirjasto.
